MOOC ja kaikille avoin oppiminen verkossa
MOOC- oppimisympäristössä on paljon tuttuja
elementtejä avoimen yliopiston opiskelijalle: itsenäisyys opintojen valinnassa,
aikataulun, paikan, välineiden suhteen; työn ja opiskelun tukena; harrastuksena,
yleissivistykseksi ja ajan hermolla pysymiseksi. Kansainvälisyys oli uusi
elementti ja vaatii kielellisiä valmiuksia, mutta myös avoimen yliopiston
opinnot sisältävät englanninkielistä opiskelumateriaalia.
MOOC–opiskeluun tutustuimme Väinö Linna-salissa.
Se on suunniteltu perinteiselle luento-opetukselle, jossa opettaja käyttää
laitteita yksinoikeudella salin edessä. Opiskelijoiden kännyköiden ja
tietokoneiden akut tyhjenevät kolmen tunnin aikana. Pari onnekasta saa
viritettyä koneensa seinävierien pistokkeisiin. Vuorovaikutteinen opiskelu
aikaansai iloisen hälinän ja opettajan ääni hävisi kuulumattomiin. Tämä on tavallinen
tilanne monessa opetustilassa. Tähän lisätään vielä ripaus tottumattomuutta
tekniikan tai sovelluksen käytössä ja ongelmia nettiyhteydessä. Tampereen
yliopiston vuorovaikutteisen teknologian hyödyntämiseen suunniteltu SimSpace
olisi ehkä ollut oikea paikka. Mutta
yritys oli kova ja tätä on lupa kokeilla myös kotona ja työpaikalla. Luova
tekniikan käyttö vaatii harjoitusta, ennen kuin sitä voi hyödyntää opetuksen
järjestämisessä.
Curserassa kurssitarjontaa oli useilla kielillä.
Valitsimme opetuskieleksi englannin, halusimme opiskella samalla myös espanjaa.
Kurssitarjottimelta valitsimme New Mexicon yliopiston kurssin. Coursera
International Busines I - Negocios Internationales I-kurssin. Kurssin
sisällöstä ja tavoitteista oli kuvaus englanniksi ja espanjaksi, samoin kurssin
sisältö otsikoineen 8 viikolle. Kurssille oli merkitty tarkka alkamisaika
helmikuussa ja aikataulu, mutta sinne voi jo kirjautua sisälle ennakkoon. Kaksikielinen
kurssi on ilmainen. Kurssin aihe on globalisaatio ja siinä pohditaan esittelyvideon
mukaan, miksi toiset maat ovat taloudellisesti menestyneempiä kuin toiset ja
tutkii aihetta sosioekonomisesta, kielellisestä ja kulttuurisesta näkökulmasta.
Kurssi sisältää videoluentoja ja välikysymyksiä opiskelun tueksi. (https://www.coursera.org/course/globalbusiness)
Kysymys opintojen "hinnasta" tuli
esille usein. Miten kurssinsuorittaminen toteutuisi käytännössä, edellyttääkö
se ennakkomaksua, jotta pääsee kurssialueelle. Vai koostuuko maksu
tenttimaksusta tai maksullisesta todistuksesta. Myös opintojen hyväksiluettavuus
olisi hyvä tietää etukäteen, mikäli aikoo hyödyntää niitä opinnoissa tai
työelämässä.
Ryhmämme pohti avoimien kurssimateriaalien
käytettävyyttä ja hyödyntämismahdollisuuksia esim. työelämässä. Pitäisikö jopa yliopiston
kurssitarjonta olla kaikkien saatavilla ja luettavissa. Kaikki tieto olisi kaikkien
hyödynnettävissä. Avoimet kurssimateriaalit mahdollistavat opiskelun paikasta
ja ajasta riippumatta, mutta edellyttävät osallistujilta tietyt taidot hakea
tietoa ja käyttää teknisiä välineitä. Työelämässä työnantaja voi hyödyntää ja
tarjota työntekijöilleen valmista kurssi- ja testausmateriaalia esim.
terveydenhuoltoalalla lääkeluvan uusimisen muodossa. Tällä tavoin voidaan
valvoa myös työntekijöiden ammattitaidon ylläpitämistä. (http://www.proedu.fi/koulutus/verkkokoulutus)
Avoimen yliopiston verkko-opintoihin kuuluu usein
verkkotapaaminen opettajan ja muun ryhmän kanssa. Käytännössä se tarkoittaa
webkameran, mikrofonin ja chatin yhteiskäyttöä, mikä harvoin täydellisesti
onnistuu. Vikaa on aina joko laitteissa tai käyttäjässä. Verkkotapaamiset edellyttävät
etukäteisvalmisteluja ja aktiivista osallistumista, jotta niistä todella
hyötyisi. Vuorovaikutus, vertaisarviointi ja palautteenanto vaativat myös
muiden osallistujien kirjallisiin tuotoksiin perusteellista tutustumista
etukäteen.
Avoimen yliopiston ja oppimisympäristön kannattaja, Silja Korhonen
Kummitätini harrastaa verkko-opiskelua töidensä ohella. Hänen kokemustensa perusteella verkko-opiskelu on itse asiassa paljon vuorovaikutuksellisempaa kuin luennoilla käyminen, koska opiskeluvaatimuksiin kuuluu yleensä toisten tekstien kommentointi ja muutenkin keskustelu verkossa. Hyvinä puolina hän koki myös opiskelun joustavuuden. Hän voi keskustella netissä vaikka kolmelta yöllä jos se sopii itselle silloin parhaiten. Keskustelukumppanin ei ole mikään pakko olla samaan aikaan hereillä eikä opiskella tarvitse silloin, jos itseä vaikka väsyttää. Luennoilla kommentointi ja osallistuminen jää yleensä todella vähäiseksi. Verkossa toisiin opiskelijoihin tutustuu itse asiassa jopa helpommin, sanoi tätini. T. Anni
VastaaPoistaMinunkin mielestäni verkkokurssit sopivat oikein hyvin harrastusopiskeluun tai täydennyskoulutukseen, ehkä ensimmäisiin peruskursseihin tutkintoakin suoritettaessa. Ennenkin on ollut mahdollisuus oppia uusia asioita kiinnostuksen mukaan, mutta se on vaatinut kirjojen lukemista, mihin kaikki eivät motivoidu. Nyt itseopiskelu voi olla mielenkiintoisempaa ja vuorovaikutuksellisempaa.
VastaaPoistaTutkintoon tähtäävässä opiskelussa näen verkkokurssien ongelmana, ettei mistään voi varmistaa, kuka tehtävät tekee. T:Nina
Itse opiskelen tällä hetkellä Turun Yliopiston Ville-alustan avulla erilaisia opettajan täydennyskoulutus moduuleja. Opiskeluun kuuluu opetusvideoiden katselua, verkkotehtävien tekemistä, verkkokeskustelua ja webinaarejakin on tulossa. Yhdellä kurssilla olisi tarkoitus saada ohjeita, kuinka itse hyödyntää Ville-alustaa omien verkkotehtävien laadinnassa. Kurssit etenevät viikottain ja mukana tahdissa pitäisi pysyä. Mielenkiintoista, mutta välillä on vaikea löytää aikaa tältä päätoimiselta opiskelulta (ja lumitöiltä :-) T:Nina
Poista