keskiviikko 21. tammikuuta 2015

MOOC ja kaikille avoin oppiminen verkossa

MOOC- oppimisympäristössä on paljon tuttuja elementtejä avoimen yliopiston opiskelijalle: itsenäisyys opintojen valinnassa, aikataulun, paikan, välineiden suhteen; työn ja opiskelun tukena; harrastuksena, yleissivistykseksi ja ajan hermolla pysymiseksi. Kansainvälisyys oli uusi elementti ja vaatii kielellisiä valmiuksia, mutta myös avoimen yliopiston opinnot sisältävät englanninkielistä opiskelumateriaalia.

MOOC–opiskeluun tutustuimme Väinö Linna-salissa. Se on suunniteltu perinteiselle luento-opetukselle, jossa opettaja käyttää laitteita yksinoikeudella salin edessä. Opiskelijoiden kännyköiden ja tietokoneiden akut tyhjenevät kolmen tunnin aikana. Pari onnekasta saa viritettyä koneensa seinävierien pistokkeisiin. Vuorovaikutteinen opiskelu aikaansai iloisen hälinän ja opettajan ääni hävisi kuulumattomiin. Tämä on tavallinen tilanne monessa opetustilassa. Tähän lisätään vielä ripaus tottumattomuutta tekniikan tai sovelluksen käytössä ja ongelmia nettiyhteydessä. Tampereen yliopiston vuorovaikutteisen teknologian hyödyntämiseen suunniteltu SimSpace olisi ehkä ollut oikea paikka.  Mutta yritys oli kova ja tätä on lupa kokeilla myös kotona ja työpaikalla. Luova tekniikan käyttö vaatii harjoitusta, ennen kuin sitä voi hyödyntää opetuksen järjestämisessä.

Curserassa kurssitarjontaa oli useilla kielillä. Valitsimme opetuskieleksi englannin, halusimme opiskella samalla myös espanjaa. Kurssitarjottimelta valitsimme New Mexicon yliopiston kurssin. Coursera International Busines I - Negocios Internationales I-kurssin. Kurssin sisällöstä ja tavoitteista oli kuvaus englanniksi ja espanjaksi, samoin kurssin sisältö otsikoineen 8 viikolle. Kurssille oli merkitty tarkka alkamisaika helmikuussa ja aikataulu, mutta sinne voi jo kirjautua sisälle ennakkoon. Kaksikielinen kurssi on ilmainen. Kurssin aihe on globalisaatio ja siinä pohditaan esittelyvideon mukaan, miksi toiset maat ovat taloudellisesti menestyneempiä kuin toiset ja tutkii aihetta sosioekonomisesta, kielellisestä ja kulttuurisesta näkökulmasta. Kurssi sisältää videoluentoja ja välikysymyksiä opiskelun tueksi. (https://www.coursera.org/course/globalbusiness)

Kysymys opintojen "hinnasta" tuli esille usein. Miten kurssinsuorittaminen toteutuisi käytännössä, edellyttääkö se ennakkomaksua, jotta pääsee kurssialueelle. Vai koostuuko maksu tenttimaksusta tai maksullisesta todistuksesta. Myös opintojen hyväksiluettavuus olisi hyvä tietää etukäteen, mikäli aikoo hyödyntää niitä opinnoissa tai työelämässä.

Ryhmämme pohti avoimien kurssimateriaalien käytettävyyttä ja hyödyntämismahdollisuuksia esim. työelämässä. Pitäisikö jopa yliopiston kurssitarjonta olla kaikkien saatavilla ja luettavissa. Kaikki tieto olisi kaikkien hyödynnettävissä. Avoimet kurssimateriaalit mahdollistavat opiskelun paikasta ja ajasta riippumatta, mutta edellyttävät osallistujilta tietyt taidot hakea tietoa ja käyttää teknisiä välineitä. Työelämässä työnantaja voi hyödyntää ja tarjota työntekijöilleen valmista kurssi- ja testausmateriaalia esim. terveydenhuoltoalalla lääkeluvan uusimisen muodossa. Tällä tavoin voidaan valvoa myös työntekijöiden ammattitaidon ylläpitämistä. (http://www.proedu.fi/koulutus/verkkokoulutus) 

Avoimen yliopiston verkko-opintoihin kuuluu usein verkkotapaaminen opettajan ja muun ryhmän kanssa. Käytännössä se tarkoittaa webkameran, mikrofonin ja chatin yhteiskäyttöä, mikä harvoin täydellisesti onnistuu. Vikaa on aina joko laitteissa tai käyttäjässä. Verkkotapaamiset edellyttävät etukäteisvalmisteluja ja aktiivista osallistumista, jotta niistä todella hyötyisi. Vuorovaikutus, vertaisarviointi ja palautteenanto vaativat myös muiden osallistujien kirjallisiin tuotoksiin perusteellista tutustumista etukäteen.

Avoimen yliopiston ja oppimisympäristön kannattaja, Silja Korhonen

3 kommenttia:

  1. Kummitätini harrastaa verkko-opiskelua töidensä ohella. Hänen kokemustensa perusteella verkko-opiskelu on itse asiassa paljon vuorovaikutuksellisempaa kuin luennoilla käyminen, koska opiskeluvaatimuksiin kuuluu yleensä toisten tekstien kommentointi ja muutenkin keskustelu verkossa. Hyvinä puolina hän koki myös opiskelun joustavuuden. Hän voi keskustella netissä vaikka kolmelta yöllä jos se sopii itselle silloin parhaiten. Keskustelukumppanin ei ole mikään pakko olla samaan aikaan hereillä eikä opiskella tarvitse silloin, jos itseä vaikka väsyttää. Luennoilla kommentointi ja osallistuminen jää yleensä todella vähäiseksi. Verkossa toisiin opiskelijoihin tutustuu itse asiassa jopa helpommin, sanoi tätini. T. Anni

    VastaaPoista
  2. Minunkin mielestäni verkkokurssit sopivat oikein hyvin harrastusopiskeluun tai täydennyskoulutukseen, ehkä ensimmäisiin peruskursseihin tutkintoakin suoritettaessa. Ennenkin on ollut mahdollisuus oppia uusia asioita kiinnostuksen mukaan, mutta se on vaatinut kirjojen lukemista, mihin kaikki eivät motivoidu. Nyt itseopiskelu voi olla mielenkiintoisempaa ja vuorovaikutuksellisempaa.
    Tutkintoon tähtäävässä opiskelussa näen verkkokurssien ongelmana, ettei mistään voi varmistaa, kuka tehtävät tekee. T:Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse opiskelen tällä hetkellä Turun Yliopiston Ville-alustan avulla erilaisia opettajan täydennyskoulutus moduuleja. Opiskeluun kuuluu opetusvideoiden katselua, verkkotehtävien tekemistä, verkkokeskustelua ja webinaarejakin on tulossa. Yhdellä kurssilla olisi tarkoitus saada ohjeita, kuinka itse hyödyntää Ville-alustaa omien verkkotehtävien laadinnassa. Kurssit etenevät viikottain ja mukana tahdissa pitäisi pysyä. Mielenkiintoista, mutta välillä on vaikea löytää aikaa tältä päätoimiselta opiskelulta (ja lumitöiltä :-) T:Nina

      Poista