Mediataidoista ja teknisestä osaamisesta koulussa

Hienoa, tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen, avoimet verkko-oppimisympäristöt sekä sosiaalinen media ovat valloittaneet opetuksen! Myös opettajankoulutus toivottavasti seuraa aikaansa ja opettajilla on pian sekä teoreettista tietoa että käytännön osaamista hyödyntää näitä moderneja opetuksen välineitä, sekä uskallusta kokeilla opetusta uusissa oppimisympäristöissä.

Opetuksessa suurempi ryhmä toimijoista koostuu kuitenkin niistä oppijoista. Niistä nerokkaista ja näppäristä lapsista ja nuorista, diginatiiveista, jotka ovat syntyneet älypuhelin kourassa ja oppineet jo vuoden ikäisenä photoshoppaamaan omat syntymäpäiväkuvansa isin sylissä napottaen.

Me aikuiset tuskailemme uutis- ja sähköpostitulvassa. Ja kun koko ajan se nettikin pätkii! Ja miksei nyt kone näytäkään sitä johtajan lähettämää artikkelia? Parempi tulostaa kaikki postit (ja samalla 3 tyhjää arkkia pelkillä alareunan viitemerkinnöillä) ja lähettää kommentit johtajalle sisäisessä etanapostissa.

Tuoreen EU-raportin mukaan oikeasti lapset ja nuoret eivät kuitenkaan käytä tekniikkaa ja lue medioita erityisen älykkäästi. He vastaanottavat sen suoltamaa virtaa tarkastelematta sisältöä lainkaan kriittisesti. Myös lapset ja nuoret, samoin kuin me aikuiset nykyään, luemme joka päivä hirveän paljon erilaista informaatiota sosiaalisen median ja uutispalvelujen päivittyvien syötteiden kautta. Me aikuiset luemme ehkä hitaammin, mutta osaamme samalla keskittyä siihen, mikä on tärkeää. Lapset ja nuoret eivät ehkä osaa.

Lasten ja nuorten tärkeät mediataidot liittyvät vuorovaikutukseen, sisältöjen kriittiseen tulkintaan, turvaikärajojen ja muiden sääntöjen noudattamiseen ja ymmärtämiseen, mutta myös toisaalta oman äänen ja luovuuden löytämiseen medioiden maailmassa. Jokaisella tulisi olla kyky ymmärtää faktan ja fiktion erot sekä suhtautua kriittisesti lukemaansa ja näkemäänsä. Internetissä törmää kauheisiinkin asioihin, ja jos niitä ei osaa käsitellä, kärsivät suhteellisuudentaju, mielenterveys sekä luottamus toisiin ihmisiin. Tämän takia tulee myös ymmärtää sääntöjen ja ikärajojen merkitys.

Toisaalta säännöt koskevat myös omia oikeuksiakin: tulee tietää, mitä tapahtuu, kun internetissä jakaa ottamiaan kuvia ja tekemiään materiaaleja. Tietoturva, tekijänoikeudet ja yksityisyydensuoja eivät kuitenkaan ole lapsille ja nuorille helppoja asioita, vaan liian usein asioita ”kokeillaan” ja rajoja koetellaan ajattelematta seurauksia.

Luovuus ja esteettisyys olisivat lapselle ja nuorelle hienoja taitoja omia mediasisältöjä luodessa, kuunnellessa ja katsellessa. Tänä päivänä omat videot, blogit, pelit ja muut mediasisällöt ovat portti erilaisiin yhteisöihin ja jopa työelämään, joten niiden merkitystä ei saa väheksyä sen lisäksi, että niiden avulla voidaan luoda ja muodostaa omaa minäkuvaa. Esimerkiksi blogeissa ja erilaisten yhteisöjen profiileissa toteutetaan ja välitetään omaa persoonaa. Niiden kautta pääsee keskustelemaan asioista samanhenkisten ihmisten kanssa ja voidaan oppia paljon uutta itsestä ja maailmasta.

Koulussa mediataidot olisi otettava osaksi kaikkien kouluaineiden opetusta. Lähtökohdaksi olisi kuitenkin otettava tekeminen ja opettelu, eikä näistä taidoista saarnaaminen. Oppilaiden tulisi saada kuvata videoita, luoda musiikkia, kirjoittaa tekstejä, pitää blogeja, luoda omia oppimisympäristöjä, kerätä tietoa ja somettaa yhdessä toisten kanssa, ja tehdä tätä kaikkea omista mielenkiinnonkohteista käsin. Opettajan tehtävänä olisi samaan aikaan huolehtia siitä, että oppilaat tiedostavat asioiden ja ilmiöiden monet puolet ja mahdollisesti ottavat myös omassa tekemisessään niihin kantaa.

Erityisesti toivoisin, että oppilaiden todelliseen tekniseen osaamiseen kiinnitettäisiin huomiota. Jos jotkut oppilaat ovat käyttäneet paljon erilaisia laitteita ja ymmärtävät niiden toimintaa, se ei lainkaan tarkoita sitä, että suurin osa oppilaista ymmärtäisi. Lapset ja nuoret ovat osaamisessaan hyvinkin eriarvoisessa asemassa. Jokaisen vanhemmillakin on aivan erilaiset tasot paitsi hankkia erilaisia laitteita, myös opastaa lasta niiden käytössä. Siis osaaminen pitää tarjota koulussa. Kaikkien oppilaiden pitäisi tuntea puhelinten, soittimien, pelikonsoleiden ja tietokoneiden peruskäyttö ja –toiminta. 

Tällä hetkellä esimerkiksi sukupuolten välillä on selkeää eroa osaamisessa. Vai haluammeko, että vielä tulevaisuudessakin kaikki naiset ovat työpaikalla kädet ilmassa, kun tulostin imaisee paperitukoksen sisuksiinsa? Sitä(kin) se eriarvoinen osaaminen tarkoittaa käytännössä.

Anni Lukkarinen

Webinaari

ITK WEBINAARI

Seuraava Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksen tukena järjestetään 15.-17.4.2015 Hämeenlinnassa. Tänä vuonna 25. kertaa ITK:n järjestämään konferenssiin odotetaan 1500 osallistujaa pohtimaan aihetta Miten soveltaa opetusteknologiaa tukemaan ja auttamaan oppijoita tavoitteidensa saavuttamisessa?

ITK:n webinaarit sisältävät paljon ajankohtaista tvt-tietoutta sekä myös käytännöllisiä ohjeita niiden käytöstä. ITK:n nettisivuilla tutustuin viime vuoden webinaareihin, joita oli vapaasti katsottavissa. Esimerkkiaiheina MOOC ja niiden lisäarvopalvelut (27.3.2014) ja Koulutuksen pilviväylä (20.3.2014) Ensiaskeleita helppokäyttöisiin lisätyn todellisuuden tuotantovälineisiin (26.3.2013).

MOOC ja niiden lisäarvopalvelu -webinaarissa luennoi Harri Ketamo, vanhempi tutkija, Satakunnan ammattikorkeakoulusta, hän on toiminut myös pelituottajana (SKILLPIXELS, SmartKidMaths).  Hän pohti mihin suuntaan yliopistojen ja korkeakoulujen pitäisi lähteä. Hänen mukaansa MOOC:n tavoite on tuottaa kokonaisuuksia mahdollisimman isoille ryhmille, jopa 200 000.

Hänen mukaansa oppiminen verkossa on menossa samaan suuntaan kuin pelien tuottaminen. Aluksi hän kertoo pelintuottajien (AppStore) ja musiikin ja elokuvien tuottajien (NetFlix) toimintatavoista, joissa jakelun arvoketju on muuttunut. Siinä pelin tuottaja on tullut lähemmäksi kuluttajaa. Kuluttajien käyttäytymistä tutkitaan ja sen mukaan tarjontaa muutetaan. Pienillä tuottajatiimillä on mahdollisuus kehittää tarjontaa valmiille alustoille ja itse hoitaa markkinointi.

MOOC-kurssit eivät ole hänen mukaansa vielä valmiita, mutta että ne on pakattu ja jaettu niin, että niihin voi osallistua mistä tahansa toistaiseksi ilmaiseksi, vain todistus maksaa. Isot yliopiston muodostavat omia MOOC:ja, joissa yksi opettaja keskittyy luennon ja videon tuottamiseen, kurssissa ei ole kirjatenttiä, vaan kurssin suorittamisessa on keskeistä ryhmätyöskentely, yksilötehtävät ja toisen opiskelijan tehtävän tarkastaminen. Peliala hyödyntää esim. Stanfordin yliopiston kursseja tietoturvakysymyksissä, joissa saatavilla on viimeisintä tietoa. Ketamon mukaan yliopistot ovat alkaneet hyväksyä MOOC-kursseja tutkintoihinsa (20%). Tämä hänen mukaansa uudistaa koulujen rakennetta ja rinnakkaisasetelmaa ja työmarkkinat arvostavat MOOC:a. Pelialalla verkossa suoritettu kurssi ilman todistusta voi olla yhtä tärkeä kuin paikanpäällä suoritettu tai maisterin paperit. Yliopistojen tavoite on houkutella uusia opiskelijoita tarjonnan avulla. Ketamo kysyy: onko MOOC lisäarvo yliopistolle vai päinvastoin.

Datan ympärillä on koko ilmiön arvo. MOOC – suorituksesta jää aina datajälki, joka on koulutuksen järjestäjälle tärkeä tieto. Siihen suunnataan mainontaa ja lisäkurssien tarjontaa. Keskimääräistä nopeammat ja lahjakkaammat pelinsuunnittelijat tulevat sitä kautta esille ja työllistyvät. MOOC voisi korvata sisäänpääsykokeen ja olisi tehokas väline löytää lahjakkaita opiskelijoita.

Ketamo tuo esille Satakunnan AMK:n projektin, jossa MOOC toimii välineenä lääkelaskujen opetuksessa. Sitä voi hyödyntää myös imagonrakentamisessa ja ennen kouluun hakua siellä voi testata oman osaamisensa, mikä voi rohkaista alalle hakua. Lääkelaskukoulutus on tehty englanninkielisenä. Tavoite on kehittää opetusvientiä maailmanlaajuisille alustoille kysynnän mukaan kohdennettuina kokonaisuuksina.

Pedagogisesti suuri kysymys on opiskelija, joka ei tunne omia osaamisen puutteitaan eikä tavoitteitaan. Ilman pohjatietoja ei voi jatkaa eteenpäin tai opiskelija valitse vain helppoja vaihtoehtoja ja välttelee ”lukkoja”. Näitä dropoutteja varten tarvitaan tutorointia. Siihen on kehitelty sovellus, jossa kuvataan eri väreillä opiskelijan taidot ja tietoaukot -skaalataan teknologian avulla. Näiden tietojen avulla kootaan ryhmiä, jonka jäsenet täydentävät toisiaan ja toimivat tutoreina.

Lopuksi hän esittelee OpenEdX.EU yhteisön kehittämistoimintaa eurooppalaiseksi brändiksi. Yhteistyössä ovat Aalto – yliopisto, Tampereen yliopisto ja Satakunnan ammattikorkeakoulu. Siinä keskeisiä tavoitteita ovat ylläpidon suunnittelu, tavoitteena pedagogisesti hyvin rakennettu MOOC ja mitä lisäarvopalveluja voisi MOOC -teemaan liittyä.

http://www.itk.fi/2015/

https://skyot.adobeconnect.com/_a890899772/p4qjwoutjz4/?launcher=false&fcsContent=true&pbMode=normal

Silja Korhonen