Hienoa, tieto- ja
viestintätekniikan hyödyntäminen, avoimet verkko-oppimisympäristöt sekä
sosiaalinen media ovat valloittaneet opetuksen! Myös opettajankoulutus
toivottavasti seuraa aikaansa ja opettajilla on pian sekä teoreettista tietoa
että käytännön osaamista hyödyntää näitä moderneja opetuksen välineitä, sekä
uskallusta kokeilla opetusta uusissa oppimisympäristöissä.
Opetuksessa suurempi ryhmä toimijoista koostuu kuitenkin
niistä oppijoista. Niistä nerokkaista ja näppäristä lapsista ja nuorista,
diginatiiveista, jotka ovat syntyneet älypuhelin kourassa ja oppineet jo vuoden
ikäisenä photoshoppaamaan omat syntymäpäiväkuvansa isin sylissä napottaen.
Me aikuiset tuskailemme uutis- ja sähköpostitulvassa. Ja kun
koko ajan se nettikin pätkii! Ja miksei nyt kone näytäkään sitä johtajan
lähettämää artikkelia? Parempi tulostaa kaikki postit (ja samalla 3 tyhjää
arkkia pelkillä alareunan viitemerkinnöillä) ja lähettää kommentit johtajalle
sisäisessä etanapostissa.
Tuoreen EU-raportin mukaan oikeasti lapset ja nuoret eivät
kuitenkaan käytä tekniikkaa ja lue medioita erityisen älykkäästi. He vastaanottavat
sen suoltamaa virtaa tarkastelematta sisältöä lainkaan kriittisesti. Myös
lapset ja nuoret, samoin kuin me aikuiset nykyään, luemme joka päivä hirveän
paljon erilaista informaatiota sosiaalisen median ja uutispalvelujen päivittyvien
syötteiden kautta. Me aikuiset luemme ehkä hitaammin, mutta osaamme samalla
keskittyä siihen, mikä on tärkeää. Lapset ja nuoret eivät ehkä osaa.
Lasten ja nuorten tärkeät mediataidot liittyvät
vuorovaikutukseen, sisältöjen kriittiseen tulkintaan, turvaikärajojen ja muiden
sääntöjen noudattamiseen ja ymmärtämiseen, mutta myös toisaalta oman äänen ja
luovuuden löytämiseen medioiden maailmassa. Jokaisella tulisi olla kyky
ymmärtää faktan ja fiktion erot sekä suhtautua kriittisesti lukemaansa ja
näkemäänsä. Internetissä törmää kauheisiinkin asioihin, ja jos niitä ei osaa
käsitellä, kärsivät suhteellisuudentaju, mielenterveys sekä luottamus toisiin
ihmisiin. Tämän takia tulee myös ymmärtää sääntöjen ja ikärajojen merkitys.
Toisaalta säännöt koskevat myös omia oikeuksiakin: tulee
tietää, mitä tapahtuu, kun internetissä jakaa ottamiaan kuvia ja tekemiään
materiaaleja. Tietoturva, tekijänoikeudet ja yksityisyydensuoja eivät
kuitenkaan ole lapsille ja nuorille helppoja asioita, vaan liian usein asioita ”kokeillaan”
ja rajoja koetellaan ajattelematta seurauksia.
Luovuus ja esteettisyys olisivat lapselle ja nuorelle
hienoja taitoja omia mediasisältöjä luodessa, kuunnellessa ja katsellessa. Tänä
päivänä omat videot, blogit, pelit ja muut mediasisällöt ovat portti erilaisiin
yhteisöihin ja jopa työelämään, joten niiden merkitystä ei saa väheksyä sen
lisäksi, että niiden avulla voidaan luoda ja muodostaa omaa minäkuvaa.
Esimerkiksi blogeissa ja erilaisten yhteisöjen profiileissa toteutetaan ja
välitetään omaa persoonaa. Niiden kautta pääsee keskustelemaan asioista samanhenkisten
ihmisten kanssa ja voidaan oppia paljon uutta itsestä ja maailmasta.
Koulussa mediataidot olisi otettava osaksi kaikkien
kouluaineiden opetusta. Lähtökohdaksi olisi kuitenkin otettava tekeminen ja
opettelu, eikä näistä taidoista saarnaaminen. Oppilaiden tulisi saada kuvata
videoita, luoda musiikkia, kirjoittaa tekstejä, pitää blogeja, luoda omia
oppimisympäristöjä, kerätä tietoa ja somettaa yhdessä toisten kanssa, ja tehdä
tätä kaikkea omista mielenkiinnonkohteista käsin. Opettajan tehtävänä olisi
samaan aikaan huolehtia siitä, että oppilaat tiedostavat asioiden ja ilmiöiden
monet puolet ja mahdollisesti ottavat myös omassa tekemisessään niihin kantaa.
Erityisesti toivoisin, että oppilaiden todelliseen tekniseen
osaamiseen kiinnitettäisiin huomiota. Jos jotkut oppilaat ovat käyttäneet
paljon erilaisia laitteita ja ymmärtävät niiden toimintaa, se ei lainkaan
tarkoita sitä, että suurin osa oppilaista ymmärtäisi. Lapset ja nuoret ovat
osaamisessaan hyvinkin eriarvoisessa asemassa. Jokaisen vanhemmillakin on aivan
erilaiset tasot paitsi hankkia erilaisia laitteita, myös opastaa lasta niiden
käytössä. Siis osaaminen pitää tarjota koulussa. Kaikkien oppilaiden pitäisi
tuntea puhelinten, soittimien, pelikonsoleiden ja tietokoneiden peruskäyttö ja –toiminta.
Tällä hetkellä esimerkiksi sukupuolten välillä on selkeää eroa osaamisessa. Vai haluammeko, että vielä tulevaisuudessakin kaikki naiset
ovat työpaikalla kädet ilmassa, kun tulostin imaisee paperitukoksen sisuksiinsa?
Sitä(kin) se eriarvoinen osaaminen tarkoittaa käytännössä.
Anni Lukkarinen