Mediataidoista ja teknisestä osaamisesta koulussa

Hienoa, tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen, avoimet verkko-oppimisympäristöt sekä sosiaalinen media ovat valloittaneet opetuksen! Myös opettajankoulutus toivottavasti seuraa aikaansa ja opettajilla on pian sekä teoreettista tietoa että käytännön osaamista hyödyntää näitä moderneja opetuksen välineitä, sekä uskallusta kokeilla opetusta uusissa oppimisympäristöissä.

Opetuksessa suurempi ryhmä toimijoista koostuu kuitenkin niistä oppijoista. Niistä nerokkaista ja näppäristä lapsista ja nuorista, diginatiiveista, jotka ovat syntyneet älypuhelin kourassa ja oppineet jo vuoden ikäisenä photoshoppaamaan omat syntymäpäiväkuvansa isin sylissä napottaen.

Me aikuiset tuskailemme uutis- ja sähköpostitulvassa. Ja kun koko ajan se nettikin pätkii! Ja miksei nyt kone näytäkään sitä johtajan lähettämää artikkelia? Parempi tulostaa kaikki postit (ja samalla 3 tyhjää arkkia pelkillä alareunan viitemerkinnöillä) ja lähettää kommentit johtajalle sisäisessä etanapostissa.

Tuoreen EU-raportin mukaan oikeasti lapset ja nuoret eivät kuitenkaan käytä tekniikkaa ja lue medioita erityisen älykkäästi. He vastaanottavat sen suoltamaa virtaa tarkastelematta sisältöä lainkaan kriittisesti. Myös lapset ja nuoret, samoin kuin me aikuiset nykyään, luemme joka päivä hirveän paljon erilaista informaatiota sosiaalisen median ja uutispalvelujen päivittyvien syötteiden kautta. Me aikuiset luemme ehkä hitaammin, mutta osaamme samalla keskittyä siihen, mikä on tärkeää. Lapset ja nuoret eivät ehkä osaa.

Lasten ja nuorten tärkeät mediataidot liittyvät vuorovaikutukseen, sisältöjen kriittiseen tulkintaan, turvaikärajojen ja muiden sääntöjen noudattamiseen ja ymmärtämiseen, mutta myös toisaalta oman äänen ja luovuuden löytämiseen medioiden maailmassa. Jokaisella tulisi olla kyky ymmärtää faktan ja fiktion erot sekä suhtautua kriittisesti lukemaansa ja näkemäänsä. Internetissä törmää kauheisiinkin asioihin, ja jos niitä ei osaa käsitellä, kärsivät suhteellisuudentaju, mielenterveys sekä luottamus toisiin ihmisiin. Tämän takia tulee myös ymmärtää sääntöjen ja ikärajojen merkitys.

Toisaalta säännöt koskevat myös omia oikeuksiakin: tulee tietää, mitä tapahtuu, kun internetissä jakaa ottamiaan kuvia ja tekemiään materiaaleja. Tietoturva, tekijänoikeudet ja yksityisyydensuoja eivät kuitenkaan ole lapsille ja nuorille helppoja asioita, vaan liian usein asioita ”kokeillaan” ja rajoja koetellaan ajattelematta seurauksia.

Luovuus ja esteettisyys olisivat lapselle ja nuorelle hienoja taitoja omia mediasisältöjä luodessa, kuunnellessa ja katsellessa. Tänä päivänä omat videot, blogit, pelit ja muut mediasisällöt ovat portti erilaisiin yhteisöihin ja jopa työelämään, joten niiden merkitystä ei saa väheksyä sen lisäksi, että niiden avulla voidaan luoda ja muodostaa omaa minäkuvaa. Esimerkiksi blogeissa ja erilaisten yhteisöjen profiileissa toteutetaan ja välitetään omaa persoonaa. Niiden kautta pääsee keskustelemaan asioista samanhenkisten ihmisten kanssa ja voidaan oppia paljon uutta itsestä ja maailmasta.

Koulussa mediataidot olisi otettava osaksi kaikkien kouluaineiden opetusta. Lähtökohdaksi olisi kuitenkin otettava tekeminen ja opettelu, eikä näistä taidoista saarnaaminen. Oppilaiden tulisi saada kuvata videoita, luoda musiikkia, kirjoittaa tekstejä, pitää blogeja, luoda omia oppimisympäristöjä, kerätä tietoa ja somettaa yhdessä toisten kanssa, ja tehdä tätä kaikkea omista mielenkiinnonkohteista käsin. Opettajan tehtävänä olisi samaan aikaan huolehtia siitä, että oppilaat tiedostavat asioiden ja ilmiöiden monet puolet ja mahdollisesti ottavat myös omassa tekemisessään niihin kantaa.

Erityisesti toivoisin, että oppilaiden todelliseen tekniseen osaamiseen kiinnitettäisiin huomiota. Jos jotkut oppilaat ovat käyttäneet paljon erilaisia laitteita ja ymmärtävät niiden toimintaa, se ei lainkaan tarkoita sitä, että suurin osa oppilaista ymmärtäisi. Lapset ja nuoret ovat osaamisessaan hyvinkin eriarvoisessa asemassa. Jokaisen vanhemmillakin on aivan erilaiset tasot paitsi hankkia erilaisia laitteita, myös opastaa lasta niiden käytössä. Siis osaaminen pitää tarjota koulussa. Kaikkien oppilaiden pitäisi tuntea puhelinten, soittimien, pelikonsoleiden ja tietokoneiden peruskäyttö ja –toiminta. 

Tällä hetkellä esimerkiksi sukupuolten välillä on selkeää eroa osaamisessa. Vai haluammeko, että vielä tulevaisuudessakin kaikki naiset ovat työpaikalla kädet ilmassa, kun tulostin imaisee paperitukoksen sisuksiinsa? Sitä(kin) se eriarvoinen osaaminen tarkoittaa käytännössä.

Anni Lukkarinen